N- ja P-tyypin yksikidekennojen väliset erot

Keskiverto aurinkoenergian ostaja ei todennäköisesti kiinnitä huomiota siihen, tehdäänkö aurinkopaneelit p- vai n-tyypin aurinkokennoilla. On tärkeämpiäkin huolenaiheita, kuten teho ja estetiikka. Mutta jos joku ihmetteli, mitä nämä kirjaimet tarkoittavat ja miten ne voivat vaikuttaa aurinkopaneelien ostamiseen tulevaisuudessa, tässä on pikakurssi aurinkokennojen takana olevasta tieteestä.

​
​Ensinnäkin tavanomainen kiteinen pii (c-Si) aurinkokenno on piikiekko, joka on seostettu erilaisilla kemikaaleilla tehontuotannon edistämiseksi. Suurin ero p-tyypin ja n-tyypin aurinkokennojen välillä on elektronien lukumäärä. P-tyyppinen kenno dooppaa piikiekkonsa yleensä boorilla, jossa on yksi elektroni vähemmän kuin piissä (jolloin kenno on positiivisesti varautunut). N-tyypin kenno on seostettu fosforilla, jossa on yksi elektroni enemmän kuin piillä (jolloin kenno on negatiivisesti varautunut).

Mutta yhä useammat aurinkoenergian valmistajat ottavat käyttöön n-tyypin rakenteita niiden lisäetujen vuoksi. Ensinnäkin, koska n-tyypin solut käyttävät fosforia boorin sijasta, ne ovat immuuneja boori-happivirheille, jotka aiheuttavat p-tyypin rakenteiden tehokkuuden ja puhtauden heikkenemistä. N-tyypin solut ovat puolestaan tehokkaampia, eikä valon aiheuttama hajoaminen (LID) vaikuta niihin.

​Vaikka Bell Labsin vuonna 1954 keksimä ensimmäinen aurinkokenno oli n-tyyppinen, p-tyypin rakenteesta tuli vallitsevampi aurinkoteknologian kysynnän vuoksi avaruudessa. P-tyypin solut osoittautuivat kestävämmiksi avaruussäteilyä ja hajoamista vastaan. Koska niin paljon tutkimusta tehtiin avaruuteen liittyvään aurinkoteknologiaan, oli luonnollista, että p-tyypin kennojen dominanssi valui alas asuinrakennusten aurinkoenergiamarkkinoille.